Kiinan muurilla

BJuuri päättynyt työviikko oli Pekingissä kelien suhteen melko syvältä, sillä saastepilvi peitti lähes jokaisena päivänä kaupungin. Tein töitä myös todella myöhään joka ilta enkä ehtinyt/jaksanut juoksemaan kertaakaan, joten päätin lähteä lauantaina Beijing Hikers:ien mukana pitkälle Kiinanmuurin vaellukselle. Beijing Hikers järjestää viikoittain (ke, la ja su) opastettuja vaellusreissuja Pekingin lähiseuduille ja nyt oli vuorossa muurin vanhimman osuuden päivävaellus. Lähdimme lauantai-aamuna aikaisin klo. 8.00 bussilla kohti pohjoista, Pekingin kaupunkirajojen ulkopuolelle. Reitti oli määritelty haasteellisimmaksi, eli 5-tason vaellukseksi, jossa oli todella jyrkkiä nousuja ja laskuja koko 13,5 kilometrin matkan. Muurinrakentamisen on täytynyt olla melkoinen suoritus lähes tuhat vuotta sitten, kun maasto on koko matkalta todella vaikeakulkuista eikä työvälineetkään varmasti ole olleet kovin kummoisia. Näkemäämme Ming-dynastian aikana rakennettua muuriosuutta ei ole myöskään sittemmin restauroitu/uudelleenrakennettu, joten muuri oli osittain todella kulunut ja irtokivet tekivät toisinaan kiipeämisestä todella haastavaa. Ainoat ihmiset, joita tuolla näkyi, olivat meidän ryhmäläisiä.Turistiryhmät matkaavat yleensä Pekingiä lähimmille kohteille Badaliniin ja Mutyanyuun, joissa muuri on rakennettu 50- ja 80-luvuilla käytännössä kokonaan uudelleen ja ylös muurinharjalle pääsee hisseillä.

Reittimme

Sää oli lauantaina vuorilla mitä mahtavin ja kylmä tuulikaan ei haitannut, kun pääsi pitkästä aikaa nauttimaan raikkaasta ilmasta. Reittimme kävi korkeimmillaan reilussa tuhannessa metrissä, joten maisemat huipuilta olivat todella mahtavat!

Välillä muuri oli niin huonossa kunnossa/sortunut, että jouduimme etenemään kiertopolkuja pitkin

Alemmilla rinteillä näytti olevan  myös paikallista viinituotantoa.

Välillä muurista erottui selvästi muotoon hakatut kivet, välillä taas "muuri" muistutti enemmän savi-kivikasalta.

Vaellusporukkamme oli todella kansainvälistä; pääosin expateista koostuvaa porukkaa oli mm. USA:sta, Saksasta, Tanskasta ja Norjasta. Kiinalaisia mukana ei näkynyt. Vaelluksen ohessa tulikin keskusteltua paljon ja vaihdettua kokemuksia mm. paikallisesta työkulttuurista ja kiinalaisten välinpitämättömyydestä ympäristöasioiden suhteen. Porukka oli myös todella rentoa ja ulospäin suuntautunutta, vaikka ikähaitari olikin n. 20 - 60v. Uudet vaeltajat otettiin heti mukaan porukkaan, joten tutustuminen oli helppoa. Mukana oli ehkä yllättävänkin paljon perheellisiä; täällä ihmiset eivät jumiudu neljän seinän sisälle, kuten suomalaiset useasti.

Eväät maistui kevätauringossa



Reitin varrelle osui myös vanhoja kiinalaisia kyliä, joissa elettiin vielä hyvin perinteisesti



Kiinalaista unelmaa

798 - Art District

Takana on mukana sunnuntaireissu Pekingin uudehkolle taidealueelle, joka on nimeltään 798 Art District. Kyseessä on 50-luvulla itä-saksalaisten Pekingiin perustaman elektroniikkatehtaan kiinteistöt, jotka levittäytyvät muutaman laajan korttelin alueelle. Knoppitietona sanottakoon, että samalta tehtaalta lähti komponentteja Kiinan ensimmäiseen atomipommiin ja avaruussatelliittiin!
Taksimatka keskustasta alueelle kesti ruuhkien takia n. 30min, vaikka olikin sunnuntai. Tätäkin pahempien arkiruuhkien aikaan alueelle kannattaa kuulema mennä metrolla lähimmälle asemalle ja ottaa taksi vasta loppumatkalle. Pekingin liikenne alkaa käymään vähitellen itselläkin hermoille, kun kellonajasta riippumatta tiet ovat aina tukossa - joka suuntaan!

798 Art District

798 taidetehdas-alue kattaa laajan valikoiman erilaisia gallerioita, museoita, kauppoja, ravintoloita ja baareja. Tyylillajeissa liikuttiin hyvin isolla skaalalla moderneista pop-teoksista pohjois-korealaiseen kansallistunnelmointiin. Tekemistä ja tutkittavaa riitti koko päivälle ja kaikkiin paikkoihin ei ehtinyt tutustumaan mitenkään. Vaikka itse en olekaan suurempi taiteen ystävä, niin alueella oli mukava pyöriä, sillä lähes kaikkiin museoihin/gallerioihin oli vapaa pääsy. Osassa gallerioista pääsi myös ihmettelemään taiteilijoiden työskentelyä livenä...

Kippo- ja kuppikirppis

Raffia menoa

Epäilyttävän näköistä nestettä vuoti putkistosta.

Muotikkaat kiinalaiset

Hienoja loft-asuntoja

Transformers

Alueella on myös todella paljon erilaisia kauppoja hauskoista kommunistiajan krääsää myyvistä turistimyymälöistä pienten paikallisten suunnittelijoiden putiikkeihin. Itse bongasin hienon käsintehdyn nahkarepun/rinkan Soye-myymälästä reilulla sadalla eurolla. Tuotteilla on elinikäinen takuu ja he tekevät myös kustomointeja asiakkaiden toiveiden mukaisesti.

Alueelta löytyy myös mahtavia huonekalupuoteja

Jäätävä Harbin

Bongasin jo Suomessa ollessani netistä todella mielenkiintoisen kaupungin Kiinan koillisosasta, jossa haluasin ehdottomasti vierailla näin talviaikaan. Kyseessä on siis Harbin, eli Kiinan pohjoisin miljoonakaupunki aivan Vladivostokin lähettyvillä. Venäjän läheisyys näkyi kaupungissa rakennuskulttuurin- ja arkkitehtuurin ohella myös paikan nimissä ja ruokailu- ja juomailutottumuksissa: arki-iltaisin ravintoloissa happy hour vodka-pullo 1 eur!



Pakkasta oli ainakin riittävästi ja jäätävä tuuli pakotti vuorautumaan lämpimästi yötä päivää..



Venäläisyys näkyi kaupungin keskustabulevardin rakennusarkkitehtuurissa





Pectopah

 

Harbinin alueella asuu n. 10 miljoonaa ihmistä ja erikoisen paikasta tekee siellä joka talvi järjestettävät lumi- ja jääfestivaalit. Harbinin hyytävän kylmä talvisää (nyt helmikuussa keskimäärin -15-25c) mahdollistaa massiivisten jää- ja lumirakennelmien tekemisen näin suuressa mittakaavassa; yksi kokonainen kaupunginosa rakennetaan vuosittain jäästä 16.000 kiinalaistyömiehen voimin. Nyt oli jo järjestyksessään jo 13. jääfestivaalit ja alue on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi tuoden samalla myös entistä enemmän turisteja alueelle. Nyt tapahtumasta puhutaan jo maailman suurimpana jää- ja lumifestivaalina. Negatiivisena puolena tässä kasvussa on ollut tietysti myös pääsylippujen ym. kausihintojen räjähdysmäinen kasvu. Oma Kiinan Lonely Planet-oppaani on vuodelta 2010/2011 ja niihin verrattuna hinnat olivat nousseet ainakin 30%. Sisäänpääsyihin ja kaupungin sisäisiin taksimatkoihin yhden päivän aikana meni n. 100Eur, joka on kyllä aivan liikaa ottaen huomioon paikallisen hintatason ja rahalle saadun vastineen. Jääfestivaali oli toki upea jo sellaisenaan, mutta mieleen tuli väkisin muutamien vuosien takaa Hainanin saarelta tuttu kiinalaisten turistien ryöstörahastus. Kiinalaiset eivät oikein osaa turismin kestävää kehitystyötä, vaan turisteilta pyritään nyhtämään kaikki rahat tässä ja nyt.

Tässä vähän kuvamateriaalia mitä kaikkea lumesta ja jäästä voikaan veisteillä...

Harbinin 13. jää- ja lumifestivaali

Välillä oli pakko tulla kaffelle lämmittelemään

Paikallisten herkku: Nakkitikku



Myski- vai jakkihärkä?




Always coca cola!



Sama linnake valoilla ja ilman

Samu sirkka

Jäälinko

Auringonlaskun aikaan alue oli parhaimmillaan



Olohuonetyyliä

Ilta jääkaupungissa huipentui talvisotatunnelmissa, eli luvassa oli satapäisen luistelija- ja hiihtäjäjoukkueen esittämä todella kansallismielinen talvieepos.

Onnellinen kiinalaistyttö sai kuvauttaa itsensä yhden illan teatteriesityksen tähdistä kanssa

Harbinin kaupunkikuvaa

Luksustavarataloja löytyi täältäkin useita

St. Sofian ortodoksikirkko

Paikallista katukarnevaalityyliä



Emakko



Harbinin lumiveistosnäyttely Sun Islandilla

99 snow balloons

Retiisejä nostamassa

Slaavilaistunnelmissa

Kansallissankarit

Korealaisten lumiveistos. "Mitä et näe, sitä ei ole olemassa"

Paikallinen koiravaljakko

Takana olevalla teoksella oli pituutta varmaan 300 metriä!

Jäätävästä pakkasesta huolimatta kaikki lumi alueella on tekolunta. Talvi-ilma on pohjoiskiinassa erittäin kuivaa, mutta mukavan aurinkoista

Terveisiä Pöllölaaksoon!

Arktista kaupunkimaisemaa

Siperiantiikeripuisto

Lumi- ja jääfestivaalin lisäksi Harbinista löytyy myös maailman suurin Siperiantiikereiden kasvatuspuisto. Nykyään maailmassa arvioidaan olevan enää 400 villiä Siperiantiikeriä, joista vain pieni osa Harbinin alueella koillis-kiinassa.  Alkujaan vuonna 1986 kasvatuspuistossa oli 8 pentua ja nyt heidän kautta kasvatetun Siperiantiikerikannan koko on jo yli 1000 yksilöä. Puistossa pääsee todella lähelle vapaana kulkevia tiikereitä safaribusseilla, joissa on avattavat ikkunat valokuvaamista varten. Aiemmin tiikereitä on voinut myös ruokkia elävillä eläimillä (kana 10eur, lehmä 100eur), mutta syystä tuntemattomasta tämä turistien ”viihdyttäminen” on nykyisin lopetettu – ihan hyvä ehkä niin.

Safaribussi

Kukkulan kuningas

Ryhmälämmittelyt

Muuta tekemistä Harbinista ei oikein näin hyytävällä talvisäällä sitten löytynytkään, eli 1,5 vrk:n reissu kaupunkiin riittää vallan hyvin. Kiertelin myös keskustan venäläistyylisellä kauppa-alueella, josta löytyivät kaikki länsimaisille tutut merkit ja brändit. Eksyin sattumalta myös maanalaiseen Bangkokin MBK:n tyyliseen ostoshelvettiin, jonka yhdeltä kujalta löytyi tämän näköinen kauhugalleria...

Matkustaminen Harbiniin

Matkustin Harbiniin 1,5h menolennolla (55eur) Hainan Airlinesilla ja palasin nopealla ”luoti”junalla 9h matkan takaisin Pekingiin (30eur). Viime kesäisen junaonnettomuuden takia tosin uusimmat kiinalaisjunat eivät saa ajaa täysnopettu, vaan matka taittuu alennetuilla nopeuksilla. Varasin itse paluumatkalle junakyydin vain maisemien takia, mutta maisemat olivat koko matkan sitä yhtä ja samaa, eli lumetonta tasaista peltomaisemaa ja välillä harmaita teollisuuskaupunkeja.

Odotushallin tuttuja tungostunnelmia

Ankean harmaat maisemat

Junamatkan alkumetreillä koin muuten ensimmäisen tappelun täällä, kun paikalliset ottivat mittaa toisistaan sulloessaan tavaroitaan täpötäysille tavarahyllyille.

Kiinassa junaillessa matkaliput kannattaakin varata mahdollisimman ajoissa, sillä lähes kaikki junat vähänkään suosituilla reiteillä myydään aina loppuun! Junat ovat muuten erinomaisessa kunnossa ja pc-pistokkeen kanssa 9h meni nopeasti mm. tätä blogitekstiä naputellessa. Uskomattoman upeiden lumi- ja jäärakennelmien ohella erikoista reissussa oli myös se, että koko 1500 km:nmatkalla Harbinista Pekingiin en ole nähnyt aitoa lunta missään! Järvet ja joet ovat täällä toki paksussa jäässä, mutta Kiinan kuivan ja aurinkoisen talvisään takia lunta ei sada täällä koilliskiinassa montaa kertaa talvessa! Suomalaisinahan me olemme tottuneet kokemaan vastaavanlaiset kovat pakkassäät aina paksujen luminietosten keskellä. Täällä luonto näyttää nyt ikkunasta katsottuna kuin Suomen huhtikuulta; lumi on sulanut pois ja odotamme auringon lämmetessä ensimmäisiä hiirenkorvia puihin. Ulos astuessa eron huomaakin sitten viimeistään, kun naama meinasi jäätyä -20c pakkastuulen puhaltaessa suoraan Siperiasta..