Kuukausi on mennyt todella nopeasti. Ensimmäisten viikkojen alkuhuuma karisi nopeasti ja viimeiset viikot täällä on tehty duunia todella kovaa tahtia ja arkisin on turha edes yrittää ehtiä kotiin ennen kello kahdeksaa. Harmi, sillä asuntoni alakerran salilla meillä olisi ilmaiseksi juoksutunti, spinning tai jooga joka ilta klo.19.30. Vaikka lähtisinkin töistä jo seitsemältä, niin liikenteen ja/tai erittäin kehnon taksitilanteen takia olen yleensä
kotona vasta yhdeksän jälkeen. Eräänä maanantai-iltana odotin työpaikan edustalla Sanlitunissa taksia tunnin (!!) klo. 20-21.00. Ja joo, tiedetään että julkiset kulkee, mutta metroissa ja busseissa ruuhka-aikojen tungos saisi varmasti jokaisen ei-paikallisen kääntymään vähitellen taksimatkaajaksi :)
Lauantaina ostin muuten täältä viidenkympin minipyörän ja aloitan sillä työmatkat heti kun kelit hieman lämpenevät. Jo muutaman päivän pyöräiltyäni pääsin taas koko kaupungista huomattavasti paremmin kartalle, kun istuessa passiivisesti taksin takapenkillä. Sama homma ollut muuten muillakin matkoillani, eli kannattaa ehdottomasti suosia polkupyörävuokraamoita missä päin maailmaa tahansa ja napata fillari alle kaupungin valloitusta varten. Pekingissä pyöräily on erityisen helppoa, koska koko kaupunki on täysin tasaista ja hyvät pyörätiet on joka suuntaan!
 |
| Uusi pyörä |
Kelien puolesta nyt mennään päivisin about +10c:ssä, mutta aamuisin on vielä melko jäätävä tuuli. Alkuviikkojen kuulaassa auringonpaisteessa en myöskään tiennyt mitään Pekingin paljon puhutuista saastesumuista. Viime viikkoina aurinkoa ei muutamina päivinä näkynyt ollenkaan, vaan koko kaupunki oli täydellisen myrkyn peitossa. Ulkonaliikkumista käskettiin välttämään ilman hengityssuojaimia ja USA:n suurlähetystön ilmanlaatumittarin mukaan Pekingin keskustan ilmanlaatu ylitti kolminkertaisesti vaaralliseksi luokitellun tason, eli mentiin Hazardous-lukemilla. Saasteet ovat peräisin nykyään suurelta osin henkilöautoista, joita ostetaan Pekingin alueella päivittäin n. 5000 kpl (!). Mitä isompi ja ökympi auto, sen parempi - tietysti! Vertailun vuoksi koko Suomessa rekisteröitiin Googlen mukaan helmikuun aikana n. 10.000 uutta autoa. Parikymmentä vuotta sitten vielä 4/5 pekingiläisestä kulki työmatkansa pyörällä, nyt luvut ovat jotain aivan muuta. Huomasin saman kun kyselin paikallisilta kavereilta heidän pyöräilystään, niin eipä juuri kukaan ole enää sitten lapsuusvuotensa astunut pyörän selkään. Autolla ajellaan joka paikkaan, vaikka lähes aina pyörällä pääsisi perille huomattavasti nopeammin.
Tässä hieman kuvamateriaalia toimistomme ikkunasta kuvattuna kahtena peräkkäisenä päivänä:
 |
| Ilmansaasteet vaihtelevat todella paljon päivästä toiseen |
 |
| Ilmanlaatu ja siitä huolehtiminen on täällä iso bisnes |
 |
| Pekingin talvi-ilmasto on todella kuiva, joten moni käyttää sisätiloissa erilaisia ilmankostuttimia. Tässä kollegani tyylinäyte toimistoltamme. |
Työkulttuuria
Kiinalaiset työkaverit ovat päällisin puolin tosi mukavia, mutta eipä heistä paljoa irtoa juttukaveria töiden ulkopuolella. Kysyttäessä vastataan, mutta oma-aloitteisesti ei tulla keskustelemaan - edes työasioista. Tärkeintä on pitää oma (yleensä mahdollisimman kapea) työtontti kunnossa eikä puututa työkaverin asioihin, vaikka huomattaisiin niissä virheitäkin. Parempi keskittyä vaan omaan tekemiseen ettei tule sanomisia ylemmältä taholta. Out-of-the-box ajattelutapa täällä näyttää puuttuvan kokonaan ja työpaikalla toimitaan vain annettujen ohjeiden perusteella. Luovat ratkaisut eivät ota tuulta alleen, sillä ei haluta ongelmia myöskänä liialla "luovuudella"; parempi tehdä asiat samalla turvallisella mallilla kuten aina ennenkin.
Kiinalaiset kollegani ovat kyllä innokkaita oppimaan ja sinällään positiivisesti suuntautuneita länsimaalaisiin ajattelu- ja toimintamalleihin. Bonnierilla yritämmekin rakentaa tänne eurooppalaista yrityskulttuuria, jossa luotetaan työntekijöiden omaan harkintakykyyn ja vastuuajatteluun. Hitaasti hyvä tulee...toivottavasti:)
 |
| Sanlitun SOHO, jossa toimistomme sijaitsee |
Muuten Kiinan työelämässä tuntuu menevän todella lujaa, vaikka taloukasvuennuste ei näytäkään enää aivan niin ruusuiselta kuin edellisinä vuosina. Moni paikallinen haluaa töihin vain parhaisiin ja tunnetuimpiin kansainvälisiin firmoihin. Meilläkin piti eräänä päivänä olla 10 henkilön työhaastattelut, mutta heistä vain 2 viitsi saapua paikalle haastatteluun. Kiinassa työnantajan täytyykin pitää myyntipuhe työnhakijalle jo heti ensivaiheessa, kun kokelasta kutsutaan työhaastatteluun: Miksi sinun kannattaa tulle juuri meille työhaastatteluun ja mitä kaikkea upeaa meillä olisikaan sinunlaiselle superosaajalle tarjottavanamme. Osaajille (varsinkin länsimaiseen ajatteluun kykenevälle) riittää siis kysyntää, mutta kenet uskaltaa palkata kun haetaan pitkäaikaisempaa panostusta? Moni kiinalainen kasarilapsi hakee kv-firmoista vain työkokemuksen tuomaa nopeaa buustausta CV:hensä eikä aio viettää samassa työpaikassa vuotta kauempaa. Joku taas ei halua töihin kuin kaupungin hienoimmalla bisnesalueella oleviin toimistotaloihin - olipa itse työnkuva sitten lähes mitä tahansa. Tärkeämpää heille on se, että voi näyttää kavereille ja tutuille työskentelevänsä juuri tuossa upeassa pilvenpiirtäjässä. Kommunistiseksi maaksi Kiina tuntuukin olevan ehkä yksi pinnallisimmista maista, joissa olen käynyt. Suurin osa kiinalaisista näyttää haluavan vain ja ainoastaan rahaa ja lisää statusta - millään muulla ei ole väliä. Rahasta tuntuu tulleen aiemmin kommunismin myötä kielletyn uskonnon korvike. Eurooppalaisille laiskureille täällä nauretaan ja piikitellään lyhyempää työviikkoa haikailevista slow-lifettäjistä. Toisaalta helppohan se meidän länsimaalaisten on tuomita, kun olemme itse saaneet elää hyvinvointivaltioissa jo useita vuosikymmeniä?
 |
| Tilailen yleensä kiinalaisten kollegoiden kanssa näitä halpoja lounassettejä toimistolla parilla eurolla |
Vähän vapaa-aikaa
Kuten tuli jo aiemmin mainittua, niin arkisin en ole juuri ehtinyt tekemään muuta kuin töitä. Olen yrittänyt tehdä jotain spessua (turistijuttuja:) vähintään kerran viikossa töiden jälkeen ja lähteä tällöin hieman aiemmin. Aamuisin olen käynyt satunnaisen säännöllisesti alakerran salilla juoksemassa edes puoli tuntia. Alakerrassani on tosiaan Grand Hyatt-hotellin kuntosali, jonka välineistö on huippuluokkaa. Sieltä löytyy mm. juoksumatot, joissa voi halutessaan juoksun ohessa pelata vaikka pasianssia sekä nauttia talon tarjoamista juomista, puhtaista pyyhkeistä ja välipaloista.
 |
| Juoksumatto-pasianssit |
Tänään sunnuntaina reipastelin muuten jo aamulla kohti Chaoyangin puistoa, jossa aloitin ruotsalaisen
Heyrobics!-porukan kanssa kevään juoksukoulun. Meillä on viikottain 2 tapaamista, jossa treenataan välillä juoksua ja välillä vedetään kuntopiirillä. Porukassa on mukava treenata ja ruotsalaiseen tyyliin kaikilla on supersuper-kivaa ja tiukinkin lenkki vedetään hymyssä suin. Saa nähdä pysyykö itsellä juoksurytmi viime kevään tasolla, jotta pääsisi toukokuussa osallistumaan Helsingissä taas puolimaratoonille?
Kävin muutama viikko sitten tsekkaamassa töiden jälkeen Pekingin akrobatiateatteria, joka oli todella vaikuttava esitys - sopivassa suhteessa itämaista kitschiä ja tasapainotaitureita. Kiinalainen kaverini onnistui puhumaan meille lipputiskillä eturivin paikat, joten pääsimme katsomaan esitystä aitiopaikoilta. Mukana oli monenlaista esiintyjää, niin tasapainoilua, jonglöörausta kuin myös surmanajoa metallipallossa jopa kuuden moottoripyöräilijän voimin.
Yöelämää
Arkisin ei ole tullut pahemmin pyörittyä missään, sillä työporukkamme keskittyy täysillä projekteihinsa eikä kiinalaiseen työkulttuuriin taida pahemmin kuulua työporukalla ulkoilu? Välillä olisi kyllä mukava lähteä after work-bisselle arkenakin, jotta pääsisi juttelemaan kiinalaisten kollegoiden kanssa vähän vapaammin. En tiedä onnistuisiko? Viikonloppuisin (ne jotka olen ollut Pekingissä) olen käynyt kyllä tutustumassa Pekingin yöhön. Paikalliset tykkäävät itse eniten KTV, eli karaokepaikoista, joissa vuokrataan oma huone ja sitten lauletaan, syödään ja juodaan oman porukan kesken.
 |
| Yksi suosituimmista KTV-paikoista Babyface |
 |
| Öisin baarien edustojen kojuista löytyy niin tupakkat kuin juotavatkin |
Expattien suosiossa taas on enemmän länsimaalaiset baarit, lounget ja klubit. Monesti keskustan klubeilla tuntuukin olevan ainakin 90% asiakkaista länsimaalaisia expatteja, sillä monikaan kiinalainen ei juuri klubimusiikista välitä. VIP-kulttuuri toki kukoistaa täälläkin ja statusta nostatellaan mieluusti klubien näyttävissä vip-loosheissa. Nämä paikalliset tykkäävät erityisesti pelata Mahjongia (kansallispeli) myös klubeilla. Mitäs sitä hauskaa pitämään, kun voi kerta pelata koko illan VIP-looshissaan?
Klubien sisäänpääsymaksut ovat täällä eurooppalaisella tasolla (~10eur), joka rajoittaa varmasti myös osaltaan paikallista kävijäkuntaa. Konemusiikkipuolelta suosikkiklubejani tähän mennessä on ollut mm. Lantern, Haze, Sparks ja Tango, jossa kävin viimeksi Sven Väthin keikalla. Eilen lauantaina kävimme tsekkaamassa paikallisella Tavastialla, eli Yugonyishanilla ex- Le Tigren, eli MENin livekeikan. Keikkatouhut on ulkomailla aina virkistävää viihdettä, kun näkee miten paikallinen skene toimii...
 |
| Tango |
 |
| Sven Väthin keikalla Tangossa |
 |
| Sparks |
Yöelmä keskittyy oikeastaan kokonaan Sanlitunin alueelle, jossa myös toimistomme sijaitsee. Kiinalaisten omat suosikkialueet ovat sitten vähän kauempana, esimerkiksi yliopiston ympäriltä löytyy halvempaa olutbaarimenoa ja Beihai-järven ympärillä taas kesäisin terassimeininkiä.
Kävin Sven Väthin jälkeisenä iltana meidän vice presidentin Casperin kanssa tsekkaamassa Calvin Harrisin keikan. Päästiin sattumalta myös klubin yläparvelle, joka oli varattu pöydän varanneille asiakkaille. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli jopa suomalaiseen jurrikulttuuriin tottuneelle näiden rahaherrojen todella vahva humalatila illan aikana. Eräskin juhlija sammui lattialle, mutta aasialaiseen tyyliin kukaan ei tietenkään mennyt häntä kantamaan pois, ettei sammunut menetä kasvojaan julkisesti muiden edessä. Niinpä herra sai rauhassa nukkua about puolen tunnin nokoset lattialla - muiden tanssiessa ympärillä.
 |
| the One |
 |
| Calvin Harris at One |
 |
| Calvin Harris at One |
Baari-iltojen päätteeksi paikallinen snägärikulttuuri vie joko ghost streetille kiinalaisravintoloihin tai katugrilleihin, joiden lihavartaita en ole vielä uskaltanut maistella. Mäkkäreitä ja muita länkkäreiden yötä myöten aukiolevia pikaruokapaikkoja on yllättävän harvassa... ehkä hyvä niin?
 |
| Öisiä katukeittiöherkkuja |
 |
| Ghost streetin ruokapaikat on auki 24h |
Kiinan kuuluisia ruokaherkkuja
Matkan varrelle osuneita erikoisuuksia
 |
| Kiinalaiset haluavat katsoa televisiota joka paikassa - jopa kylpyläaltaissa. |
 |
| Kylpylöissä jätetään kengät narikkaan vakuudeksi, eli saat kenkäsi takaisin vasta lähtiessä kun olet hoitanut tarvittavat maksut. |
 |
| Pink Explosion, eli Hello Kitty - ravintola |
 |
| Applen liikkeen edessä päivystää aina rivi puhelindiilereitä, joilta saisi "virallisen" iPhonen jonottamatta hieman halvemmalla |
 |
| Kovin suomalainen rapupizza paikallisessa pizzeriassa |
 |
| Kaduilla otetaan iisisti |
 |
| Sähköhommia |
 |
| Hutongeissa elellään vielä kuten ennen vanhaan... |
 |
| Toimistollamme on koko kerrokselle yhteiset vessat. Nykyään tupakanpoltto sisällä on kielletty, mutta lähes jokainen näyttää tupruttelevan vessassa samalla kun hoitelee sitä isompaa hätäänsä... |
 |
| Puhelias kottarainen opetti vähän kiinan kieltä |
 |
| Hutongeissa posti tulee yhteiseen postilaatikkoon |
 |
| Pimeää taloutta torjutaan mm. laittamalla kuitteihin raaputettavia pikavoittoja. Kuitti kannattaakin muistaa pyytää joka kerta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti