Naapuruston haltuunotto

Tänään aamulla vetäisin kahisevat ylle, lenkkarit jalkaan ja suuntasin lenkille lähimaastoon. Tavoitteena olisi löytää sopivan mittainen lenkkireitti ~10km, jota pystyisi sitten jatkossa rullaamaan ilman karttaa. Nyt matkavarustukseen kuului kartan lisäksi myös käteistä ja kotiosoite kiinaksi, jos eksyneenä sattuisi tarvitsemaan taksikyytiä takaisin. Lonely Planet oppaasta bongasin mielenkiintoisen pyöräilijöille suunnitellun 7km reitin kielletyn kaupungin ja hutongien (ikivanhat asuinalueet) ympärillä, joten päätin kokeilla sitä jalkapelillä.

Tässä vielä Lonely Planetin suosittelema pyöräilykarttakuva lenkkireitistäni 

Taivaallisen rauhan aukio, joka on muuten maailman suurin aukio, on alle kilometrin päässä kämpiltä. Se tuli tarkastettua heti lenkin alkupäässä

Maon mausoleumi löytyy myös taivaallisen rauhan aukiolta

Kielletty kaupunki ja Taivaallisen rauhan aukio ovat vierekkäin, joten ne sai tsekattua kätevästi samalla kertaa. Kielletyn kaupungin alue on käsittämättömän suuri, pelkästään kaupungin muurin kiertämällä matkaa kertyy 5 kilometriä. Kiellettyyn kaupunkiin täytyy tehdä vielä erillinen käynti ajan kanssa, jotta pääsisi perehtymään kunnolla paikkaan ja sen mielenkiintoiseen historiaan.

Vallihauta, joka muinoin erotti Kielletyn kaupungin keisarilliset asukkaat Hutongeissa asuvasta rahvaasta

Kielletyn kaupungin jälkeen lenkkireittini vei mukavan rauhalliseen Jingshanin puistoon

Jingshanin puistossa (kuten muissakin Kiinan puistossa) kansalaiset kokoontuvat viikonloppuaamuisin erilaisiin yhteisaktiviteettien pariin. Tässä hurmoksellista yhteislaulua kuoronjohtajan ja orkesterin johdolla!

Laulaminen kuulema poistaa kehosta pahoja henkiä, joten kannattaa laulaa mahdollisimman kovaa!

Vanhuksetkin hyppivät yllättävän ketterästi kahdella narulla!

Paikalliset pelasivat ryhmissä tällaista erikoista "sulkapallopeliä", jossa sulalla varustettua footbagia pomputellaan ympyrässä pelaajalta toiselle.

Kiinalaisilta paritanssi sujuu sunnuntai-aamuisinkin - ja selvinpäin

Reitin puolivälissä on Beihai puisto, joka on kuuluista talviurheiluharrasteista, eli jääluistelusta ja erikoisista jääkelkoista ja -pyöristä.

Myös tällainen motorisoitu jääufo tuli järven jäällä vastaan

Kiinalainen jääpyörä

Jääkelkka, jossa lykitään vauhtia ohuilla metallikepeillä

Pitihän sitä tietysti itsekin kokeilla. Hurjaa vauhtia noilla pääsi jäätä pitkin!

Kolaroituja uhreja

Nanluogu Xian.

Reittini huipentui pohjoisen Hutong-alueelle, joka on siis ikivanhaa kiinalaista asuinaluetta. Näihin vanhoihin mataliin taloihin ei välttämättä vieläkään tule juoksevaa vettä, joten yleisövessat ja -suihkut ovat yleinen näky alueella. Alue on nykyään myös backpackereiden suosiossa, sillä kapeilla kujilla oli paljon hostelleja, minikokoisia baareja sekä kiinnostavan näköisiä kauppoja sekä ravintoloita. Tuonne täytyy päästä ehdottomasti vielä ajan kanssa uudelleen kiertelemään ja ihmettelemään. 

Kehitys menee täälläkin nopeasti eteenpäin, sillä monet kapeimmistakin kujista olivat jo autojen tukkoon parkkeeraamia ja vanhojen matalien tiilitalojen ja -pihojen vieressä saattoi nousta todella kalliin näköisiä kerrostaloja, kuten alla. 



Viereisessä hökkelissä kuivatetaan vielä lihoja ikkunalla, kun naapuritontilta nousee moderni, ilmastoitu luksuskerrostalo.



Lenkin jälkeen iltapäivällä lyhensin to do-listaani ja otin taksin kohti supermarkettia. Asuntoni lähellä ei ole yhtään "normaalihintaista" supermarkettia, vaan ainoastaan erikoistuotteille erikoishinnoiteltuna. Täytyi päästä joko Carrefouriin tai Wall martiin. Pyysin alakerran vastaanottovirkailijaa kirjoittamaan tarvitsemani speksit kiinaksi, jotta osaan ostaa oikeat tuotteet sitten kaupasta...pyykinpesuainetta, huuhteluainetta, henkareita, maitorahkaa, sokeroimatonta mehua yms.

Pysähdyin matkalla myös Pekingin kuuluisalla feikkitorilla, eli Pearl  Marketilla. Nappasin sieltä mukaan halpoja puuvillasukkia ja muovisen suojakuoren Mac Bookilleni. Pearl marketin aulassa osui silmääni hauska yksityiskohta, eli ystävämme Tavja Halonen oli käynyt olympialaisten aikaan myös paikan päällä - liekö ostanut lisää lippalakkeja itselleen?

Pear Marketilta matka jatkui sitten vihdoin Carrefouriin, joka olikin varsinainen kokemus rauhallisen sunnuntain päätteeksi. Lähiristeyksestä alkaen meno oli kuin Stokkan hulluilla päivillä - se väenpaljous ja tunkeminen! Jatkossa taidan ostaa kiltisti tarvitsemani tuotteet lähimarketeista vähän kalliimmalla tai käyttää Carrefourin kotiinkuljetusta.

Ihmiset yrittävät päästä Carrefourin parkkipaikalle sunnuntai-iltapäivänä

Sitten jonotetaan rullaportaisiin

Carrefourista löytyisi vaikka mitä - polkupyörät alk. 29 eur

Mikäs näistä oli sitten pesuainetta ja mikä huuhteluainetta?

Perus-sunnuntai ruokakaupassa



Halpaa. 2L Cokispullo 60 senttiä



Delitiskiltä sai todella hyviä tuoreita crepes-tyylisiä nyyttejä nuudeleiden ja rehujen kera

Alle eurolla irtosi ja erittäin hyvää ja sopivasti tulista!

Hermoja lepuuttavan kauppakäynnin kruunasi avopallojonotus kassoille...

Terveisiä Pekingistä!

Lentoni Turkish Airlinesilla Istanbulista Pekingiin meni yllättävän hyvin ja sain nukuttua melkein koko lennon. Valitettavasti matkalaukkuni ei saapunut samaan aikaan Pekingiin, joten lähdin autonkuljettajani kanssa kohti keskustaa pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Tällaisten tapahtumien(kin) takia matkavakuutus kannattaa olla kunnossa, sillä sain ostaa välttämättömyystarvikkeita ja vaatteita 85 euron arvosta per vuorokausi, kunnes matkalaukku saapuu. Noh, laukku saapui onneksi jo seuraavana iltana ja pääsin purkamaan sen sisältöä tulevaa työviikkoa odottelemaan.

Koko Peking on kiinalaisen uudenvuoden takia vielä täydessä juhlavalaistuksessa

Asuinkorttelini Oriental Plaza

Tällainen riiviö asettui Pekingiin!

Asuntoni sijaitsee siis aivan Pekingin ”keskustassa”, eli Oriental Plaza nimisen suuren ostoskeskuksen yläkerrassa. Talokompleksin vierestä alkaa Pekingin suurin ostoskatu Wangfujing, jonka sisältöön en ole ehtinyt vielä pahemmin tutustumaan. Talon alakerran aulassa on vastaanottovirkailijat kuten hotelleissa sekä Starbucks, josta olen napannut aamukahvini mukaanotettavaksi töihin samalla kun odotan taksia. Työmatkat kuljen siis pääosin taksilla (n. 2,5eur/n.30min), koska Bonnier Chinan toimiston läheltä Sanlitun Sohosta ei löydy sopivaa metroasemaa ja ruuhka-aikaan sekä metrot että metrotunnelit ovat t o d e l l a tukossa ihmispaljoudesta. Metromatka maksaa täällä vain n. 20 senttiä.. Tässä muutama kuva iltaruuhkan aikaan (klo.18.30) paikalliselta metroasemalta.

Minä ja muutama muu jonottamassa seuraavaan metroon.

Täyttä on, vaikka junien vuoroväli on vain 1 minuutti.

Keväämmällä aion vuokrata pyörän, jolla pääsee hyviä pyöräteitä pitkin tuon saman matkan huomattavasti nopeammin. Naapurini kertoi, että Pekingissä on tasaisen maaston takia helppo tehdä jopa 60 km:n pyöräilylenkkejä, kunhan kelit vain vähän lämpenevät maaliskuussa!

Vastaanotto alakerrassa on kuin hotelliin saapuisi!

Asuinkompleksissa on neljä tornia, asuntoni sijaitsee Centennial Height:ssa

Hotellimaisen helppo elämä korostuu myös sisällä asunnossa. Sisustus on kovin tyypillistä ja persoonatonta jenkkityyliä, mutta näin lyhyellä pyrähdyksellä ei viitsi moisesta välittää. Pohjaratkaisu on mitä mainioin, eli kunnon keittiö, olohuone/ruokailuhuone sekä iso hotellihuonemainen makuuhuone. Parasta kaikessa tässä vielä se, että siivooja/kodinhoitaja käy siistimässä paikat ja vaihtamassa lakanat/pyyhkeet 2 kertaa viikossa. Valitsin siivouspäiviksi viikonloppuja ajatellen tiistain ja perjantain:)

Tilava olohuone/ruokailuhuone esimerkiksi juhlien järjestämistä varten. Tervetuloa etkoille!

Keittiö, jota tuskin tulee paljoa käytettyä alakerran ostarin ravintolatarjonnasta päätellen

Mukavan kokoinen kylppäri

Makuuhuone kuin hotellihuone, jossa aasialaiseen tyyliin todella kova sänky

Club Oasis

Eikä tässä vielä kaikki hehkutus, sillä talomme asukkaat saavat käyttää naapurissa olevan viiden tähden hotelli Hyatt Beijingin kuntosalia ja spa-osastoa. Nyt ei voi olla enää tekosyitä menemättä salille, sillä treenin jälkeen pääsee höyrysaunaan, poreilemaan sekä todella isoon kylpyläaltaaseen vetämään vielä kunnon kroolailut. Kävin kerran myös ulkona juoksulenkillä niin, että päätin lenkkini autohallin kautta suoraan tuonne saunomaan ja uimaan.

Club Oasis - asukkaiden käytössä joka päivä aamusta iltaan

Poreet

50m uima-altaassa kelpaa kroolata!

Tästä täytyy kyllä Kitteen pojan muistaa nauttia jokaikinen päivä!

Kiinaa kohti välilaskulla Istanbulissa

ailuVihdoin koitti perjantai 25.1 ja lähtö kohti suurta seikkailua. En ollut ehtinyt juuri jännitellä tulevaa Kiinan vaihtoa etukäteen, sillä tammikuun viimeiset työviikot olivat melkoista hulinaa kun omien hommieni ohella tuurasin myös sairaslomalla ollutta kollegaani. Kiireestä huolimatta fiilikset olivat todella hyvät ja työkaverit olivat järjestäneet meikäläiselle vielä pienimuotoiset läksiäisteeseremoniat perjantaille.

Matkaanlähtö ei sujunut kaikista helpoimmalla tavalla, sillä saavuttuani illansuussa Helsinki-Vantaalle sain kuulla Istanbulin lennon olevan reilusti myöhässä. Olin tosiaan varannut lentoni Pekingiin Istanbulin kautta, sillä en ollut aiemmin käynyt kaupungissa ja Turkish Airlines tarjosi ”ilmaisen” 28h:n stop overin kaupungissa lennonvaihdon yhteydessä. Mikäs sen sopivampaa kuin aloittaa Kiinan valloitus juurikin Istanbulista - silkkitien lähtöpisteestä!

Istanbulissa oli siis pyryttänyt lunta koko perjantain ja tästä johtuen Turkish Airlinesin lento saapui Suomeen myöhässä. Lopulta pääsimme lähtemään Hki-Vantaalta noin 5h alkuperäista aikataulua myöhemmin, eli saavuimme Istanbuliin todella myöhään aamuyöllä. Turkish Airlinesin lento oli muuten varsin positiivinen yllätys ennakkoluuloista ja tarinoista huolimatta; jalkatilaa oli todella reilusti ja haluamansa pääruuan sai valita ruokalistalta – varsin luxusta!

Istanbuliin saavuttaessa Helsingistä saapuvia odotti siis melkein samanlainen talvikeli kuin lähtökohteessa, joten en jaksanut jäädä säätämään bussikyytiä hotellille ja nappasin alle taksin.  Olin valinnut hotellini Tulip Cityn Taksim-alueelta, jota suositeltiin helppona sijaintina niin yöelämää, kulttuuria kuin myös shoppailua arvostavalle. Kannattaa muuten pyytää kys. hotellista huone A-rakennuksesta ja väh. seitsemännestä kerroksesta ikkunat kohti Kultaista Sarvea, niin saa mahtavat näköalat kaupanpäälle! Muutenkin tämä design hotelli oli erinomainen hinta-laatusuhteeltaan sisältäen aamiaisen ja alakerran kylpyläosaston käytön! Suosittelen.

Tulip city hotel

Taksim on siis Istanbulin ”uusi keskusta”, josta löytyy yllättävän paljon aitoa meininkiä sellaista kaipaavalle. Istiklal ostosbulevardi halkoo alueen ja kyseiseltä kadulta löytyy niin länsimerkkejä kuin myös paljon turkkilaisten omia brändejä. Yöelämä on keskittynyt myös Istiklan molemmille puolille, joten alueella oli mukavasti hulinaa kellon ympäri. Yöelämää tuli testattua mm. Amsterdamista tutun Supperclubin osalta. Supperclub oli semisti pettymys Amsterdamin aitoon ja alkuperäiseen verrattuna; ruoka oli tylsää ja DJ:n soittama setti oli jopa omaan hyvinkin laajaan musiikkimakuun nähden erikoista. Tykkäsin oikeastaan enemmän paikallisen pubin livemeiningistä, jossa revittelivät niin nuoret kuin eläkeläiset.

Taksimin reunoilta löytyi myös Istanbulin modernin taiteen museo; Istanbul Modern, jossa pistäydyin sunnuntaina. Museon ravintola oli todellinen löytö, jonne osuin vahingossa aamukaffelle. Se muistutti kovasti Tukholman saman tyylilajin museota avarina ikkunoineen ulapalle. Harmi, että näin talvella ei tarennut istua terassilla, sillä näköala Bosborinsalmelle ja Kultaiseen sarveen oli mahtava Hagia Sofian ja Sinisen moskeijan silhuetin piirtyessä taustalla. Tässä siis ehdoton vierailu- ja ravintolasuositus seuraaville Istanbulin kävijöille, eli Istanbul Modern!

Istanbul Modern

Istanbulissa on helppo siirtyä jalkaisin paikasta toiseen, sillä perusnähtävyydet ovat lähekkäin. Kehnon kelin takia käytin itse kuitenkin paljon ratikoita, jotka olivat puoli-ilmaisia (alle euron per matka).  Taksimin seutu on myös hyvin mäkistä, joten jalkoja säästääkseen kannattaa hyödyntää alueen ratikka- ja metrolinjoja.

Istanbulin nähtävyydet

Vaikka olin Istanbulissa vain 1,5 päivää, ehti ajassa näkemään ja tekemään nähtävyyksistä tärkeimmät. Vanhan kaupungin alueen, eli Sultanahmetin turistitärpit sijaitsevat n. 1 km säteellä toisistaan, joten ne oli helppo kiertää yhden päivän aikana; Hagia Sofia, Sininen moskeija, basaarit,  Cemberlitas hamam sekä maanalainen vesisäiliö. Hamam jäi ensikertalaisen mieleen varsin erilaisena kylpyläkokemuksena, kun menin sinne sunnuntaina semisti krapulaisena. Istanbulin suurimman ja perinteisimmän kylpylän kupolin alla vieraiden ja ronskiotteisten pesijöiden kovaääninen keskustelu veden loiskeen seassa ei juuri mahdollistanut odottamaani lepohetkeä. Ympärillä vellovasta kakofoniasta huolimatta lämpimällä marmorikivellä makaaminen tuntui todella rentouttavalta, varsinkin kun ulkona oli alkanut taas sataa lunta ja tuuli todella jäätävästi. Hammamissa toimitaan aina tietyn kaavan mukaisesti, johon ensikertalaisen kannattaa hieman tutustua ennen vierailuaan. Cemberlitasin hammam on tosin turistialueella sijaitsevana tottunut meihin untuvikkoihin ja opastukset olivat selkeästi myös englanninkielellä. Sisäänpääsymaksu vaihtelee 19-30 euroon, riippuen haluamastasi ”palvelupaketista”. Halvin vaihtoehto sisältää vain sisäänpääsyn pyyhkeen ja kuorimahansikkaan kera ”tee se itse”-periaatteella. Maksamalla hieman extraa saat pesijän suorittamaan itsellesi tuon perinteisen kuorinta-pesu-hierontarituaalin.

Alkuun sinut ohjataan omaan pieneen pukeutumishuoneeseesi, johon voit jättää kaikki tavarasi. Hammamissa liikkuessa pukeudutaan ainoastaan pieneen lantiopyyhkeeseen, jonka sisältyi sisäänpääsymaksuun. Aluksi siis rentoudutaan ja odotellaan ihon pehmenemistä kupolin alla sijaitsevalla kuumalla marmorisella pesulavalla noin 15 minuuttia. Tämän jälkeen oma pesijäsi tulee noutamaan sinut ja aloittaa rituaalin ihonkuorinnalla, jonka jälkeen tulee saippuapesu ja hieronta. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä vuosisatoja vanhaa perinnettä, sillä vierailusta jäi rento fiilis tulevaa pitkää Pekingin lentoa varten. En tosin tiedä mikä olisi sitten paras ja suositeltavin hamam Istanbulissa, sillä vierailemani hamam oli jo perushinnaltaan sieltä ylemmästä päästä turistien runsaan määrän takia, jonka jälkeen vielä avoin tippien kinuaminen joka paikassa oli hieman kiusallista.

Kultainen Sarvi Bosborinsalmelta katsottuna

Egyptiläinen basaari - maustemekka

Muinainen maanalainen vesisäiliö

Istiklan ostoskatu iltahämärässä

Kaiken kaikkiaan Istanbulista jäi hyvä ja eksoottinen fiilis. Mielestäni kaupungissa oli huomattavasti enemmän ”itämaiden” mystiikkaa kuin esim. verrattuna viime vuonna vierailemassani Jerusalemissa tai Dubain vanhassa kaupunginosassa. Kaupunki todellakin on Euroopan ja Aasian sulatusuuni ja se näkyy yhä erittäin vahvasti asukkaiden sekoittaessa hienosti ikivanhoja perinteitä uudempiin länsimaalaisiin tapoihin.

Viisumi hankittu.

Lähtö lähenee ja kävin tällä viikolla noutamassa Kiinan suurlähetystöstä minulle myönnetyn viisumin. Viimeksi Kiinassa matkaillessani n. 4 vuotta sitten viisumin hakeminen oli huomattavati helpompaa ja vähemmän paperityötä vaativaa. Nykyään Kiinaan ei enää myönnetä multi entry-viisumeita ilman virallista kutsua, joten joudun tyytymään double entry-viisumiin.  Saan siis poistua maasta vain kerran vaihtoni aikana. Toivottavasti saisin kuitenkin uusittua Pekingissä paikan päällä viisumin ainakin kerran, sillä haluaisin vierailla kevään viikonloppuina ainakin Pohjois-Koreassa, Japanissa ja ehkä ystäväni luona Nepalissa, jossa hän toistaiseksi vielä työskentelee. Pohjois-Korea on toivelistani kärjessä, sillä sinne tuskin tulisi muuten lähdettyä Suomesta käsin ja Pekingistä sinne pääsee kätevästi junalla.

Nyt tosiaan enää kaksi viikkoa aikaa järjestellä asiat Suomen päässä ennen lähtöä, joten kiirettä piisaa. Töissä täytyisi täytyisi saada kevään hommat Subilla hoidettua alta pois mahdollisimman hyvin, jotta Pekingissä pystyn sitten keskittymään täysipainoisesti tehtäviini Bonnierilla.