Parasta Pekingissä

Nyt Suomeen palattuani ajattelin kirjata ylös Kiinan keikkani parhaat palat  ja samalla jakaa myös muutamia vinkkejä tuleville Pekingin matkaajille. Olin itse aiemmin matkaillut Kiinassa neljä kertaa, joten luulin tietäväni hyvinkin mihin olin menossa, mutta olin yllätys yllätys hyvin väärässä. Näin jälkeenpäin ajateltuna luulen, että sain ensimmäisen kuukauden aikana jopa pienoisen kulttuurishokin yrittäessäni totutella paikalliseen työkulttuuriin. Kiinalainen kulttuuri ja ajattelutapa poikkeaa hyvin vahvasti mistään aiemmin kohtaamastani.

Minkälainen on kiinalainen työntekijä?

Kiinassa et voi luottaa työntekijöiden ajattelukykyyn varsinkaan ns. ”soveltavaa maalaisjärkeä” käyttäen, vaan kaikki tehtävät ja pyynnöt tulee käskeä ja varmistaa useamman kerran. Aloitteellisuus ja luovat ideat eivät näytä myöskään kuuluvan yleisesti kiinalaisten luonteenpiirteisiin. Suomessa monesti kuulee puhuttavan kiinalaisesta tehokkuudesta ja työntekijöiden ahkeruudesta. Omien kokemuksieni pohjalta sanoisin ennemminkin määrän korvaavan laadun työn tekemisen suhteen. Nuori sukupolvi on tottunut Kiinassa saamaan kaiken kultalusikalla suuhun ojennettuna, joten kellon iskiessä 18.00 koko toimisto tyhjenee käytännössä samaan aikaan eikä työnantajaan sitouduta muutenkaan kuin lyhytnäköisesti oma CV ja sen täydentäminen mielessä pitäen. Työpaikan menettäminen ei jatkuvan talouskasvun maassa pelota, joten sekään ei motivoi parantamaan työnjälkeä. Ihmettelin itse monia rekryprosesseja sivustaseuranneena kuinka moni kiinalaisnuori on ollut huoletta ”työttömänä” useita kuukausia työpaikkojen vaihdon välillä. Tämä on kuulemma yleinen tapa rentoutua edellisen työn aiheuttamasta uupumuksesta ja ladata akkuja uusia haasteita odotellessa – vanhempien raha-avustuksilla. Vanhempien jatkuvia raha-avustuksia käytetään myös vapaa-aikaan, jotta päästään mukaan haluttuihin sosiaalisiin ympyröihin hengaamalla oikeanlaisilla klubeilla oikeanlaisissa vaatteissa.

Oman työn ja työjäljen arvostaminen tuntuu puuttuvan hyvin monelta kiinalaiselta, joka heijastuukin sitten hyvin moneen asiaan aina paljon puhutuista ruokaskandaaleista paikallisten ravintoloiden ruokalistojen hauskoihin kirjoitusvirheisiin.. Pikkutarkkuuden puuttumisen ohella myöskään laatunäkemys ei aina kiinalaisilla kohtaa länsimaissa totuttuun tasoon nähden. Kiinalaiset kollegani ajattelivat usein kirjoitusvirheisiin puuttuessani, että ”mitä väliä kun ihmiset kuitenkin ymmärtävät mistä tuossa on kyse?” Totta. Kiinassa ollaan totuttu, että vaikka matkalla asiat olisivatkin enemmän tai vähemmän rempallaan, niin haluttuun lopputulokseen päästään kuitenkin (lähes) aina.

Pekingin parhaat palat:

Pyöräily on parasta!

Jos minulta kysyttäisiin mikä oli kaikista vaikuttavinta ja mieleenpainuvinta Pekingissä, niin vastaisin pyöräily ehdottomasti! Olipa kesä tai talvi niin Pekingin saa parhaiten haltuun pyörän selässä. Pyöräillessä tunsin oikeasti olevani osa valtavaa kaupunkia ja sen vilkasta elämää, toisin kuin taksin takaikkunasta hulinaa ihmetellessä. Polkupyöriä voi ostaa eri kojuista 10eur alkaen tai sitten vuokrata n. 5 eur/pvä. Pekingiin on suunniteltu aikanaan erinomaiset leveät pyöräväylät, joita pitkin on helppo suunnistaa. Nykyään moni paikallinen on vaihtanut perinteisen polkupyöränsä autoon, joten autokaistojen ruuhkat vain pahenevat vuosi vuodelta kun taas pyöräväylille mahtuu entistä paremmin polkemaan. Peking on kaupunkina täysin tasaista maastoa, joten kymmenien kilometrienkään pyörälenkki ei ole fyysisesti rasittavaa puuhaa, vaan sujuu todella miellyttävästi rullaillessa. Viimeisten viikkojen lämpimät ja pimeät kesäillat olivat parasta aikaa rullailla autoista hiljentyneillä sivukaduilla ja ihmetellä paikallisten ihmisten katupuuhasteluja, kortinpeluuta ja iltavoimisteluja musiikin tahdissa.

Kaupunginosa, jossa haluaisin asua.

Oma suosikkini oli ehdottomasti Guloun alue vanhoine hutongeineen (erityisesti Baochao hutong), jossa pääsee maistelemaan lähietäisyydeltä aitoa pekingiläistä hutong-elämää . Guloun sijainti on myös täydellinen, sillä sieltä pääsee max. 30 min. pyöräilyllä jokaiselle Pekingin päänähtävyydelle, ostosalueelle ja yöelämään. Välttämätöntä sieltä ei toki ole edes poistua, sillä Guloun seudulta itsessään löytyvät mielenkiintoisimmat kaupat, baarit ja kahvilat (mm. Zarah ja Alba, jossa työskentelee todella mukava suomalaistyttö Hanna). Cafe Albassa on myös kesäaikaan mahtava kattoterassi, josta voi ihailla lähihutongeja. Alueen Baochao-hutongista löytyy myös suositeltava pieni ja ok-hintainen putiikkihotelli Orchid, jonka kattoterassiravintola/baari on myös näkemisen arvoinen.

Huom. Guloun aluetta rakennetaan/modernisoidaan valitettavasti koko ajan lisää, joten kannattaa pitää kiirettä!

Mielenkiintoinen alue on myös 798 Art Disctric, joka on vanhan itäsaksalaisen elektroniikkatehtaan kortteliin rakennettu taidealue lukuisine gallerioineen ja putiikkeineen! Paikan päältä löytyy myös mahtavia ravintoloita ja kahviloita. Kannattaa varata koko päivä alueeseen tutustumiseen, sillä pelkät taksimatkat keskustasta vievät n. puoli tuntia suuntaansa.

Yöelämä

Suurin osa Pekingin länsimaalaiseen makuun suunnitellusta yöelämästä on Sanlitunin alueella, joka on modernia uudelleen rakennettua Pekingiä. Tylsää (persoonatonta) ehkä arkkitehtuurisesti, mutta pilvenpiirtäjätyyli näyttää miellyttävän kiinalaisten modernisuutta kaipaavaa tyylisuuntaa. Suosikkibaarini oli ehdottomasti D-lounge, joka löytyy Sanlitunista hieman sokkeloiselta toimistoalueen takapihalta. Paikka on erittäin tyylikäs ja sofistikoitunut lounge bar, jossa viikonloppuisin tuli hieman menevämpää musiikkia. Hong Kongilaisen luksushotelli Opposite Housen Mesh-baaria kannattaa käydä myös kokeilemassa, sillä samalla pääsee vilkaisemaan tämän kaupungin hienoimman design-hotellin mahtavaa aulaa ja sen taidetta.

Rennompaa meininkiä kaipaavan kannattaa suunnata Sanlitunissa esim. Luca’s Villaan (vrt. Memphis Suomessa) tai sitten Guloun alueen persoonallisiin pikkubaareihin, joista löytyy teemoja niin juopottelua kaipaaville vampyyreille, mangafaneille kuin myös livemusiikin ystäville.  Livekeikkojen ystäville mielenkiintoisin venue/baari oli muuten ehdottomasti 2 Kollegas, joka löytyy koillis-pekingistä kaupungin ainoan drive in-leffateatterin vierestä. Sisätilojen lisäksi tällä underground-baarilla on myös mahtava berliiniläishenkinen ulkoterassi grilleineen ja dj-vieraiden soittoa voi fiilistellä ja tanssia pihanurmikolla yömyöhään.

Klubien osalta suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan Pekingissä ainakin nämä paikat:

-          Haze (Konemusapuolelta ehdoton ykköspaikka Chaoyang-alueella n. 500 m Sanlitun Villagesta)

-          Spark (tämän hetken hienoin ja halutuin klubi Pekingissä, jossa sisäänpääsy miehiltä 24 eur ja naisilta 12 eur. Spark sijaitsee The Place-ostoskeskuksen alakerrassa Chaoyang-alueella)

-          Lantern (Toisinaan hyviä konemusailtoja. Sijainti Workers Stadiumin länsiportin lähellä Sanlitunissa)

Kiinan vierailuhan ei olisi mitään ilman karaokea, eli KTV:tä. Paras paikka karaokekokeiluun on ehdottomasti kullanhohtoinen ”Go Go KTV” Chaoyang-alueella, jonka sisältä löytyy mm. oma supermarket ja ruokailubuffet laulajille!

Ravintolavinkit

Peking on kallis kaupunki ja ruuan laatukriteerit eivät läheskään aina vastaa hintatasoa. Erilaisista ruokaskandaaleista sai lukea viikoittain, joten paikallisen kaikista halvimman katuruuan kanssa itselläni ei syntynyt päivittäistä rutiinia, vaan pyrin syömään vähän tunnetuimmissa ja näin myös kalliimmissa ravintoloissa (n. 7-9 eur/setti). Nuudeleita ja dumblingseja tuli toki silloin tällöin maisteltua, mutta varsinkin nuudelisettien öljyisyys laski niidenkin pisteitä. Ihmettelin myös paikallisten tapaa kostuttaa höyrytetyt vihanneksetkin öljyssä maun parantamisen takia(!). Terveellisen ja ok-hintaisen ruuan löytäminen olikin melko haastavaa. Yksi eniten ruuanlaadun puolesta kehuja kerännyt on Element Fresh, joka on shanghailainen ravintolaketju. He tarjoavat raikkaan tuoreita salaatteja ja erilaisia aasialaisia settejä, mutta heilläkin hinnat lähtevät 10 eurosta ja lounassalaateista sai maksaa helposti 12-14 euroa. Muut vinkin ravintoloiden suhteen tulee tässä:

-          Da Dong Roast Duck Restaurant (Parasta pekingin ankkaa modernissa ympäristössä)

-          In & Out (Paras yunnanilainen ravintola, eli eteläkiinan alueen tulista keittiötä, jossa paljon yhteläisyyksiä thaikkuherkkujen kanssa)

-          Dali Courtyard (Paras ja tunnelmallisin perinteinen hutong-ravintola, jossa syö n. 12 eurolla viiden ruokalajin ennnaltamäärätyn setin)

-          Temple Restaurant Beijing TRB (Kaupungin paras fine dining-ravintola vanhassa temppelissä tunnelmallisen hutong-alueen keskellä)

-          Mr Jin’s Dumblings (Aito ja halpa dumbling-ravintola Baochao Hutong 65 –osoitteessa. 12 kpl:n setti vain 2,4 eur )

-          Saddle Cantina (Hyvää meksikolaista keskellä Sanlitunin aluetta (=uusi keskusta). Kesäisin myös kattoterassi käytössä)

Työssäkäyvänä kävin usein töiden jälkeen lähisupermarketista hakemassa klo.20.00 jälkeen deli-pisteestä take away-sushit, sillä kaikki delituotteet myydään kiinalaiseen tyyliin viimeisen aukiolotunnin ajan pois -50% hintaan. Näin ollen sushi-illallisen sai monesti mukaansa parilla eurolla!

Tässäpä näitä ajatuksia ja kokemuksia keväältä 2012 Pekingistä. Mikäli sinulla heräsi kysymyksiä tai haluat muuten tietää lisää Pekingistä, niin laita ihmeessä viestiä!

Muutto uusille hoodeille

Päätin pakata kamani ja muuttaa viimeiseksi viikoksi hutongiin hakemaan hieman toisenlaista ja ehkä aidompaa kosketusta pekingiläiseen elämänmenoon. Asunnossani Oriental Plazalla ei ollut tietenkään mitään vikaa ja mukavaahan niistä kaikista palveluista oli nauttia aikansa, mutta alueelta puuttui kokonaan (paikallinen) elämä ja sen mukana yleisfiilis oli varsin hajuton ja mauton. Iltaisin ostoskeskuksen kauppojen sulkeuduttua alue hiljeni täysin eikä esim. rentoja ruokapaikkoja tahtonut löytyä mistään, baareista puhumattakaan. Halusinkin päästä maistelemaan enemmän paikallisen makuista elämää ennen Suomeen paluuta ensi viikon sunnuntaina!



Täältä lähdettiin, eli Oriental Plaza viiden tähden palveluineen sai nyt jäädä.

 
Valitsin asuinpaikakseni Guloun alueelta vanhan Baochao hutong-alueen, joka on ollut ehdotonta suosikkiseutua Pekingissä. Täältä suunnalta (vähintään pyöräilymatkan päästä) löytyy kaikki Pekingin parhaat palat, eli sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa sekä mielenkiintoisimmat ravintolat, kaupat, kahvilat ja baarit.
Hutongit ovat Pekingin alkuperäisiä, harmaasta tiilestä rakennettuja yksikerroksisia asuinalueita, jotka ovat ympäröineen keskustan kiellettyä kaupunkia. Perinteisesti yhden perheen asuttamat rakennukset kiertyvät yhteisen pienen piha-alueen ympärille. Viimeisen vuosikymmenen aikana näistä hutongeista on valitettavasti jyrätty suurin osa jo maantasalle pilvenpiirtäjien ja kauppakeskusten alta, mutta on niihin kunnostettu myös paljon mm. tunnelmallisia hotelleja ja hostellejakin. Parasta täällä asumisessa on ehdottomasti myös kaiken muun jo mainitun ohella kellon ympäri kaduilla pyörivät paikalliset ihmiset, jotka ovat todella ystävällisiä ja hyvällä fiiliksellä. Kaduilla pelataan korttia, mahjongia tai sitten muuten vain istuskellaan ja ihmettellään maailman menoa. Tuntuu kuin asuisi täysin eri kaupungissa verrattuna edelliseen moderniin, mutta kliiniseen asuinalueeseeni Oriental Plazalla tai toimistoalueeseemme Sanlituniin, jotka voisivat olla yhtä hyvin Singaporessa, Lontoossa tai vaikkapa New Yorkissa.




Uusi kotikatuni Baochao hutongissa

 

Pekingin automessuilla

Viimeiset työpäivät käynnissä täällä Pekingissä! Lähdimme eilen kollegani kanssa tutustumaan Pekingin autonäyttelyyn, jossa tavoitteenamme oli tavata potentiaalisia autosponsoreita tuleviin Bonnier-tapahtumiin.

Pekingin uusi kansainvälinen messukeskus on valtava alue lentokentän takana ja pelkkä matka keskustasta kestää metrolla n.1,5h. Autonäyttelyssä oli mukana kaikki isoimmat kansainväliset merkit kuin myös mielenkiintoiset kiinalaismerkit. Kiinan automarkkina on maailman suurin ja suosituin malli täällä näyttää olevan citymaasturi, jossa täytyy olla mm. mahdollisimman iso ja kiiltävä etugrilli. Kiinan automarkkinoiden suuruuden takia lähes kaikilla tärkeimmillä merkeillä onkin jo omat kiinalaismakuun muokatut mallinsa.

Ruuhka messukeskuksessa oli päivän mittaan aivan käsittämätön, sillä yhden päivän aikana näyttelyvierailijoita on kuulema noin 100.000! Eniten kiinnostusta ja kuhinaa näytti olevan ökymerkkien, kuten Ferrarin, Rolls Roycen ja Maseratin näyttelypisteillä. Tyypillinen kiinalainen messukävijä varustautuu päiväänsä järjestelmäkameralla pitkän putken kera, joten ruuhkassa sai todella varoa ettei saa kamerasta päähänsä.

Mielenkiintoista oli myös huomata minkälaista elämäntapaa automerkkien ympärille yritetään täällä luoda. Kaikilla kalleimmilla automerkeillä oli myös omat vaate-, vapaa-aika- ja leluvalikoimansa näytillä autojen yhteydessä. Victoria Beckham oli suunnitellut oman Range Rover-mallistonsa, jota valmistetaan vain rajattu 200 kpl:n erä, joista leijonan osa tuodaan nimenomaan Kiinan markkinoille. Fiat taas oli tehnyt yhteistyössä Guccin kanssa oman 500-mallinsa, johon sisältyi Gucci-brändätyn Fiatin lisäksi myös Guccin ajovarusteet kaulaliinoineen ja kenkineen.

Mukava keskipäivän ruuhka

Tuliaisostos?

Kiinalaismerkki Great Wall:in uutuusmalli

Fiat 500 by Gucci

Mersun konseptimalli Kiinan markkinoille varsin pramealla etugrillillä varustettuna

Kiinalaiset unenlahjat

Kuluneen kevään aikana on tullut todistettua kiinalaisten erinomaiset unenlahjat, sillä paikalliset nukkuvat vuorokauden ajasta riippumatta niin metrossa, ravintoloissa ja työpaikoilla kuin myös kaduilla.

Suuri ja Mahtava Pohjois-Korea!

Reilu viikko sitten lauantaina Pekingiin saapui vihdoin Arvovieraita pääsiäistä pakoon, eli Perttu Tukholmasta ja Antti Helsingistä. Kävimme mm. Kielletyssä Kaupungissa, pyöräiltiin ympäri hutongeja ja maisteltiin myös  reippaan puoleisesti teetä Pekingin yöelämässä. Maanantaina itse menin normaalisti sitten jo töihin kun poijjat nauttivat Pekingistä vielä torstaihin saakka...

Pekingin Ankkaa - vihdoinkin!

Paahdettu ja liekitetty ankka viipaloidaan ja herkutellaan kastikkeen ja vihannessuikaleiden kanssa tortillamaiseen lettuun käärittynä! Erinomaista!

DPRK
Torstaina se sitten koitti, eli kauan odotettu Pohjois-Korean reissumme. P-Koreaan ei pääse seikkailemaan omin päin, vaan kaikki matkat tapahtuvat ohjatuissa ryhmissä paikallisten oppaiden mukana. Olimme varanneet matkamme Young Pioneers Tours -matkatoimiston kautta, jonka nettiarvostelut ja hinnoittelu vakuuttivat puolelleen. Me voimme näin jälkikäteen suositella heitä myös aivan mahtavasta reissusta hyvässä, rennossa porukassa! Matkailu P-Koreaan ei ole todellakaan halpaa puuhaa, sillä viiden päivän matkastamme joutui maksamaan n.1200 euroa sisältäen lennot Pekingistä ja majoituksen Pyongyangissa ruokailuineen. Majoituksen ja ruokailun taso on varmasti kertomattakin selvä, eli viiden tai edes kolmen tähden settejä nälästä ja kurjuudesta kärsivästä maasta on turha odottaa. Matkaohjelmamme oli alustava aina viime metreille saakka ja muutoksia tapahtui silti päivittäin. Suurimmat odotukset oli sunnuntaille 15.4, jolloin juhlittiin Suuren Johtajan, eli Kim Il Sungin 100v-syntymäpäiviä sotilasparaatien ja ohjus/satelliittilaukaisun kera. Mukanamme oli koko reissun ajan länkkärioppaamme Ritchien lisäksi kaksi paikallista opasta, joista Mr. O oli eniten äänessä. Paikallisten oppaiden tehtävänä oli opastaa/kytätä meitä koko matkamme ajan – aamusta iltaan. Molemmat todennäköisesti kuuluivat puolue-eliittiin, sillä vain eliitin jäsenet voivat kouluttautua työtehtäviin, joissa ollaan tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.

Jätimme kännykät Pekingiin (maahan ei saa viedä matkapuhelinta!) ja suuntasimme asunnoltani heti aamupäivästä lentokentälle tapaamaan muuta ryhmäämme. Menolentomme torstaina Pekingistä oli lupaavasti EU-lentojen mustalla listalla olevalla Air Koryalla. Yllättäin heillä oli kuitenkin suht uusi kone, jolla 1,5h lento taittui nopeasti.

Kone oli täynnä uteliaan oloista porukkaa ja bongasimme ensimmäiset paikallisetkin jo lennolla pakolliset Kim-pinssit rinnuksissaan. Mukana oli myös paljon lehdistöä, esim. FOX tv-kanavan reportteri kameramiehineen. Matkalukemiseksi saimme Iltasanomien sijaan saimme viikkoja vanhan Pyongyang Times sanomalehden, jonka yksipuolisesta sisällöstä saa hyvän jo näiden alla näkyvien kansiotsikoiden perusteella

Lennolla tarjottiin myös pientä (kylmää) ruokaa, josta Perttu ehti saada jo mennessä valitettavan ruokamyrkytyksen :( Itselleni sama ilo/suru koitti ensimmäisenä aamuna, kun valitsin hotellin suppeasta aamiaisvalikoimasta yhden munan, munakaspalan ja muutaman kypsentämättömän tomaatin. Antti onneksi selvisi koko reissun ajan teräsvatsallaan lähes terveenä!

Pyongyangin lentoaseman tax free-myymälä

Laskeutuminen ja saapuminen Pyongyangiin meni todella smoothisti ja jopa tullimuodollisuudet yllättivät nopeudellaan (varsinkin Israeliin ja Jenkkeihin verrattuna). Niin läppärit kuin myös kamerat vilkaistiin ilman sen kummempia kyselyitä – tärkeintä oli ettei niissä näkynyt GPS tai wireless internet -merkintöjä. Lentokentällä jakauduimme ryhmittäin busseihimme ja lähdimme kohti Pyongyangin keskustaa ja hotelliamme. Ensivaikutelma kaupungista oli melko aavemainen, sillä leveillä kaduilla ei juuri muita autoja näkynyt ja ihmisiä käveli siellä täällä. Lentokentältä lähtevää tietä reunustavat kerrostalot olivat harmaaksi rapattuja tiililaatikoita, mutta jokaiselle parvekkeelle oli kuitenkin tuotu tasaisesti riviin neonvärisiä parveke(muovi)kukkia koristamaan muuten niin ankeaa näkymää.

Leveät paraatikadut olivat tyhjillään - ei autoja, ei mopoja

Propaganda street art



Hotellihuoneemme, jossa sänkyjen patjat olivat varsin tukevat, sillä ne oli tehty vanerista! TV näytti tietysti vain yhtä ja ainoaa kanavaa - luupissa.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Pyongyangista kohti etelärajaa, eli demilitarisoitua aluetta. Kuuntelimme koko päivän samaa USA-vastaista propagandaa – eri henkilöiden suusta. Pääsimme myös tutustumaan eri neuvotteluhuoneisiin, joissa Korean sodan jälkipyykkiä ja -neuvotteluita oli käyty.

Pyongjangista etelään rajalle vievällä "moottoritiellä" ei ollut ruuhkaa

Yksi Korea

Propaganda-oppitunti demilitarisoidulla raja-alueella

Young Pioneers

Rajalta bussimatka jatkui kohti lähikaupunkia Kaesongia, jossa pääsimme lounastamaan korealaista kimtchiä sekä kauan odottamaamme koirakeittoa. Koirakeitto oli itseasiassa yllätävän hyvää ja koiranliha maistui hieman lammasmaiselta. Valitettavasti emme nähneet minkälaisesta koirasta soppa oli keitetty, olisihan se tietysti ollut mukava tietää mikä koirarotu oli kyseessä :)

Koirakeittoa - nam!

Ensimmäinen ilta päättyi perjantaina omalta osaltani jo iltaseitsemältä kun menin hotellille lepäämään pois ruokamyrkytystä ja siitä noussutta kuumetta. Huvittavinta oli, kun paikallisoppaamme oli eniten huolissaan siitä etten lähtisi omin päin seikkailemaan pois hotellilta. Vakuuttelin hänelle, että kuumeesta ja huonovointisuudestani johtuen en varmasti lähtisi huoneeni vessaa kauemmas! Ilta menikin hotellihuoneessa kuumehöyryissä katsellessa TV:stä yhtä ja ainoaa kanavaa, joka suolti luupissa samoja puheita ja ylistyksiä pääosin uusimmalta johtajalta Kim Jon Unilta. Öistä suurkaupunkimaisemaa täällä oli turha yrittää ihastella hotellin ikkunasta, sillä koko Pyongyang on iltaisin lähes pilkkopimeä!

Vain osa ydinkeskustasta on valaistua

Seuraavana aamuna, eli lauantaina jouduimme pakkaamaan tavaramme hotellista mukaan, sillä kaikki Pyongyangin hotellit olivat täynnä suuren juhlan takia. Maassa ei ole kuulema ollut koskaan aiemmin näin paljon turisteja samaan aikaan. Meidän tuleva majoituksemme olisi jossain maaseudulla 1h ajomatkan päässä pääkaupungista, mutta meitä se ei haitannut... pääseepähän näkemään vähän muutakin maisemaa kuin harmaita kaupunkibunkkereita. Kävimme tutustumassa propagandamuseoiden lisäksi myös Pyongyangin metroon ja kirjastoon, jonka parvekkeelta ihmettelimme keskusaukiolla tapahtuneita paraatiharjoituksia.

Kirjastossa jokainen P-Korealainen voi käyttää vapaasti Intranettiä, eli maan suljettua viestintäverkkoa

Keskusaukion upeat joukkoharjoitukset Suuta päivää varten

Metrotunnelmaa

Metrotyttö

Lauantai-iltamme päättyi paikalliselle tanssiklubille, eli Diploon! Tänne ovat tervetulleita toki vain diplomaatit ja muut ulkomaalaiset, joten tungosta siellä ei ollut (kuten kuva alla kertoo)

Diplo Nightclub

Sunnuntai 15.4 oli siis Suuren Johtajan Kim Il Sungin 100v- syntymäpäivä. Aloitimme aamun paikallisten toritapahtumasssa, jossa pääsimme viemään kukkaseppeleet kumarrusten kera Kimin patsaalle. Fiilis torilla oli aivan mahtava kun paikka oikein kuhisi innoissaan olevia ihmisiä. Mukana oli niin lapsia odottamassa urheiluesityksiään kuin myös kuorolaisia availemassa ääniään. Suurimman armeijaparaatin ajaksi Pyongyangissa vierailevat turistit oli lähetetty kauas pois keskustasta April Friendship-festivaaleille, joissa meillekin luvattiin juhlallisuuksia paikallisten kanssa, jalkapallon pelaamista ja piknik-lounasta. Todellisuudessa tämä vaikutti vain erittäin suurelta teatteriesitykseltä, jolla haluttiin varmistaa ettei keskustan paraatitapahtumassa olisi ketään ylimääräistä ulkomaalaista. Saimme kuitenkin puhuttua oppaamme ympäri ja lähdimme lounaalle keskustaan hieman aiottua aiemmin ja onnistuimme näkemään vilaukselta paraatia varten tyhjennetyt kadut ja niiden varsilla odottavat ihmismassat sekä sotilasajoneuvojen kulkueen.



Katukukatkin ovat muovia



P-Korealaiset cityneidit perinneasuissaan...valmiina juhlaan

Kansa jonottaa vuoroaan päästä kumartamaan Suurelle Johtajalle

Reippaat pikkupioneerit

Valmiina sotilasparaatiin

Summa summarum:

Ohjelmaa reissulla oli vähintäänkin tarpeeksi eikä omaa aikaa jäänyt nimeksikään. Olimme yleensä liikenteessä bussillamme aamukahdeksasta iltamyöhäiseen eikä hotellilla käyty kuin nukkumassa. Vaikka olisit halunnut lähteäkin vähän kävelemään omin päin hotellin ulkopuolelle, niin käytännössä sinulla ei ollut siihen aikaa. Kaikki kaupat, ravintolat ja muut nähtävyydet, joissa P-Korean reissulla turisti pääsee käymään, on oltava valtion hyväksymiä. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki turistien maahan jättämä raha menee (hirmu)hallinnolle ja sen eliitin hyödynnettäväksi. Kaupat ovat kuin vanhan neukkulandian ajoilta, eli palvelutiskin takana ei juuri näkynyt myyjän lisäksi muuta kuin tyhjät hyllyt muutamia olutpulloja ja pehmoleluja lukuunottamatta. Kukkakaupat olivat poikkeus, sillä niissä riitti hyllyntäytettä  - muovikukkien muodossa tosin.

Kassaneiti

Moni meistä oli varannut matkan ajankohdan juurikin Kim Il Sungin 100v-synttärijuhlallisuuksien takia ja toivoi siten pääsevänsä lähemmäksi itse juhlaparaateja ja muita paikallisten tilaisuuksia ja tapahtumia, mutta suljetussa maassa tällainen ei ole turistille aina mahdollista. Itse olen tyytyväinen näkemäämme ja kokemaamme, sillä oppaamme tekivät parhaansa tarjotakseen meille edes vähän aitoa paikallista kokemusta pakollisen propaganda-syötännän väliin. Vaikka kadut olivatkin mainoksista vapaita, niin propagandajulisteita oli sitäkin enemmän. Samoin talojen katoilla oli suuria kaiuttimia, joista juhlapäivinä huudatetaan kansallismieltä kohottavia lausahduksia.

Matka herätti meissä kaikissa vahvoja tunteita ja bussissa käytiin aina välillä erittäin mielenkiintoisia keskusteluita esimerkiksi P-Korean matkailun eettisyydestä ylipäätään.  Moni myös hieman yllättyi omista ajatuksistaan ja asenteistaan, sillä viiden päivän valitettavan tehokas DPRK-propagandakoneisto sai monet näkemään maan hyvinkin erilaisessa valossa, kun mihin oli täällä ulkomaailmassa tottunut. P-Korean nälänhätä, työleirit ja muut ihmisoikeusrikkomukset saattoivat unohtua nopeasti (onneksi vain välillisesti), kun näki päivästä toiseen matkallaan vain hyvinvoivia ja iloisia ihmisiä, superlahjakkaita lapsia ja nautit lomastasi paikallisissa ravintoloissa. Itselleni paikan päällä käyminen herätti älyttömän tiedonjanon ja aion lukea heti Suomeen päästyäni lisää P-Koreasta mm. vankileireiltä karanneiden muistelmista.

PS. Oli muuten virkistävää olla ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni 5 päivää ilman kännykkää ja internettiä! Ensimmäisenä päivänä vielä hapuilin tottumuksesta muutaman kerran kännykkääni, mutta ohjelman ja tekemisen runsauden takia seuraavat päivät menivät jo täysin ilman vieroitusoireita.